OneNote Torkinmäellä

Pelillisyys, kirjattomuus ja tablet-opetus Torkinmäen kuudensilla luokilla lukuvuonna 2014-2015

Piia Martikainen ja Raisa Salin

Taustaa

Ajatus pelillisyyteen ja kirjattomaan oppimiseen lähti Frans Mäyrän luennolta. Meille tuli halu kokeilla jotain uutta, sillä perinteinen tapa opettaa alkoi tuntua liian itsestäänselvyydeltä. Talvella 2014 ajatuksia, ideoita, sopivia laitteita ja oppimisalustaa etsittiin ja verrattiin toisiinsa. Ihastuimme Microsoftin Onenoteen ja sen tarjoamiin monipuolisiin mahdollisuuksiin opetuksessa ja oppimisessa. Onenote tarjoaa turvallisen/ suljetun oppimisympäristön, jossa tiedonjakaminen ja työskentely onnistuvat opettajan valvonnan alla.

Luokissa oli jo kevätlukukaudella 2013 työskennelty ”viikkotöinä”: maanantaina esiteltiin viikon aikana tehtävät työt ja opetettavat asiat ja oppilaat saivat oman mielenkiintonsa ja pari- ja ryhmätöiden sallimissa aikarajoissa tehdä tehtävät.

Hankkeeseen saatiin rahoitus opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Hankeraha on tarkoitettu oppimisympäristöjen kehittämiseen. Kuudensien luokkien hanke pohjautui pelien käyttämiseen opetuksessa, ennen kaikkea osana matematiikan opetusta. Mutta myös muissa aineissa pelejä käytettiin mahdollisimman paljon osana harjoittelua. Oppilaat saivat ”one-to-one” tabletit. (Dellin 8 tuumainen, irtonäppäimistöllä). Laitteisiin ladattiin erilaisia sovelluksia, erityisesti matematiikkaan sopivia sovelluksia. Lisäksi Onenoteen liitettiin internetistä löytyvien oppimispelien linkkejä jokaiseen aineeseen. Pelaaminen ei rajoittunut ainoastaan tietoteknisiin peleihin. Luokkiin on hankittu perinteisiä lautapelejä (esim. Enigma, Super Farmari, La Bocca, Blokus, Haaste, Alias) ja lisäksi ongelmanratkaisua ja loogista ajattelua kehittäviä yksilöpelejä.

Tavoitteet

Ensimmäisenä pelillisyydestä tulee mieleen pelaaminen ja tiedolla ”kilvoittelu” ja itsensä haastaminen erilaisilla tietovisoilla. Hankkeen yhtenä tavoitteena oli tietenkin pelata erilaisia pelejä ja oppia niiden kautta. Netti- ja sovellusmaailma on täynnä erilaisia oppimispelejä eri oppiaineisiin. Hankkeen aikana etsimme kuhunkin opiskeltavaan aiheeseen pelejä ja tietovisoja, joiden avulla oppilaat oppivat tai kertasivat opiskeltavia asiaa. Pelien avulla pyrimme siis lisäämään oppilaiden motivaatiota opiskeluun, ei ainoastaan matematiikkaan vaan kaikkiin oppiaineisiin.

Pelillisyyden myötä toisena hankkeen tavoitteena oli sosiaalisuus. Pelaamisen kautta oppilaat olivat tekemisissä sellaistenkin oppilaiden kanssa, joiden kanssa eivät ehkä muuten olisi tekemisissä. ”Turvalisesti” pelin ohessa tutustutaan luokkakaveriin uudella tavalla ja opitaan luokkakavereista uusia asioita. Mahdollisissa ongelmatilanteissa oppilaat yrittivät yhdessä löytää ratkaisun ”pattitilanteeseen”.

Nykyaikana tuntuu olevan vallalla ajatus ”mulle tässä kaikki ja nyt”. Sen huomaa luokkatyössä siinä, kun vastaan tulee ongelma tai kysymys, joka ei heti avaudu tai siihen ei heti ensimmäisestä lähteestä löydy ratkaisua, oppilaat luovuttavat helposti. Erilaisten ongelmanratkaisupelien kautta oppilaat joutuivat pohtimaan oikeaa ratkaisua pitkään ja perustelemaan ratkaisunsa. Tällä he toivottavasti oppivat pitkäjänteisyyteen ja siihen, että johdonmukaisella yrittämisellä on mahdollista löytää ratkaisu vaikeaankin kysymykseen tai ongelmaan.

Kaiken kaikkiaan pelihankkeella haettiin erityistä vahvistusta oppilaiden perusmatemaattisiin valmiuksiin; alkumittaukset osoittivat, että monilla oppilailla oli puutteita ihan perusasioissa.

Kaiken huippuna oli ajatus, että keväällä 2015 oppilaat pääsisivät koodaamaan jollain yksinkertaisella koodausohjelmalla. Ajatuksena oli koodata yksinkertaisia matemaattisia pelejä, joita nuoremmatkin oppilaat voisivat hyödyntää.

Työskentelytapa

Luokissa ei työskennelty perinteisen lukujärjestyksen mukaan. Työskentelytapaa oli jo käytetty keväästä 2013 lähtien. Silloin oppilailla oli kirjat ja vihkot kaikissa aineissa ja tietokone saatavilla satunnaisesti. Viikkotyöt oli monisteena paperilla seinällä tai heijastettuna taululle.

Maanantaina oppilaille annettiin Onenotessa viikon tehtävät, joita he lähtivät tekemään oman mielenkiintonsa ja jaksamisensa mukaan. Jos oman työn suunnittelu oli vaikeaa, oppilaille annettiin lukujärjestyspohja, johon he itse suunnittelivat ensin konkreettisesti, mitä milloinkin tekevät. Heikoimpien kanssa teimme yhdessä suunnitelman.

PIIA - Snapshot_20151231143 (2)

Pidimme opetustuokioita joka päivä, alkuviikosta tiheämmin, joissa uusi asia opetettiin. Tämän jälkeen oppilailla oli ”työkalut” edetä tehtäviä. Opetustuokioissa käytiin opetuskeskusteluja, näyteltiin, väiteltiin jne. eli siis mitään pedagogista opetustapaa ei unohdettu. Niiden kesto vaihteli asian sisällön mukaan.

Tällaisessa tavassa työskennellessä meidän opettajien mielestä on se hyöty, että jos joku työ tulee valmiiksi ennen tunnin loppua, ei tule ns. ”tyhjäkäyntiä”. Ts. oppilaat voivat siirtyä uuteen asiaan ja käyttää ajan tehokkaasti. Tämä näkyikin siinä, että ahkerimmilla oppilailla viikon työt olivat valmiina jo torstaina. Silloin he saivat tunneilla lukea lukukirjaa, kerrata kokeisiin, pelata jne.

Mitä luokissa tehtiin matematiikan pelillisyyteen liittyen

Oppilaat saivat pelata lautapelejä ja maatikkasovelluksia aina, kun viikkotehtävät oli tehty tai kun ei enää päivän lopulla jaksanut keskittyä muihin koulutehtäviin. Lisäksi tasaisin väliajoin pidettiin pelitunteja, jolloin kaikki pelasivat jotain. Välillä pelituokiot olivat luokkarajat ylittäviä. Pelien vähyyden takia koimme parhaaksi pelata oman luokan kanssa vuorotunnein.

Luokissa rakennettiin ”tikkaritasopeli”. Siinä on kahdentasoisia matemaattista ja loogista ajattelua vaativia sanallisia ongelmia. Joka viikko kansioihin vaihtuu uusi pulma, vanhat siirretään kansioon, josta niitä voidaan ratkaista. Oppilaat askartelivat oman pelimerkkinsä. Tietyn pistemäärän saavutettuaan oppilaat saivat pienen karkkipalkinnon. Näitä virstanpylväitä oli tasaisin väliajoin. Näitä pulmia oppilaat ratkoivat innolla ja vaativimpia pulmia he ratkoivat pareittain tai pienissä ryhmissä; sosiaalisuus ja pitkäjänteisyys kasvoivat. Alkusyksystä innostus oli valtava, mutta hiljalleen innostus alkoi hiipumaan ja keväällä kukaan ei enää niihin tarttunut.

Tarkoitus oli pelata paljon pelejä osana matematiikan opetusta ja opetella pelien kautta eri matematiikan osa-alueita. Vuoden aikana huomattiin, että pelit jäivät hieman taka-alalle. Joko me opettajat emme osanneet mainostaa niitä oppilaille kunnolla, ne eivät kiinnostaneet niin paljon oppilaita tai sitten niiden pelaamiseen ei jäänyt tarpeeksi aikaa.

Oletimme, että oppilaat pelaisivat pelejä osana harjoitteluaan. Oletimme, että matematiikan Onenotessa olleet ryhmitellyt pelilinkit innostaisivat harjoittelemaan pelaamalla esim. kertolaskuja, jos ne tuottavat vaikeuksia. Näin ei kuitenkaan käynyt. Vasta sitten, kun liitimme viikko-ohjeisiin suoraan linkin ”Pelaa alla olevan linkin kautta peliä”, osa harjoitteli taitojaan.

Luokissa aloitettiin kymppikartoituksen tuloksiin perustuva peruslaskutaitojen harjoittelu ja vahvistaminen viikolla 44. Luokkiin rakennettiin kartoituksen pohjalta ”kymppikartoituksen portaat”; jokainen porras vastaa yhtä kartoituksen osiota. Oppilaat etenivät tietyn aikataulun mukaan. Etenemisvauhti vaihteli yksilöittäin, mutta perusajatus oli, että yhtä porrasta suoritettiin noin pari viikkoa. Jokainen porras sisälsi noin viisi tehtävää, jotka oppilaat ratkaisivat. Oppilailla on monistettu ”vihkonen”, jonka tehtävät olivat 10-kartoituksen harjoitusmonisteita. Kaikkien pelilinkkien ja tabletin luoman opetustavan vuoksi perinteinen paperityöskentely ei aina niin kiinnostanut ja heikoimmilta/ hitaimmilta jäi ”porrasvihkon” viimeiset osiot tekemättä.

Muita hankkeeseen liittyviä pelillisyys juttuja

Lukemiseenkin tehtiin oma pelialusta. Seinälle tehtiin ”kirjahylly” ja jokainen oppilas askarteli oman lukutoukkansa. Jokaisesta luetusta sadasta sivusta toukka siirtyi yhden kirjan ”selkämyksen” verran eteenpäin. Luettuaan kirjan oppilas laittoi kirjanmerkin, jossa oli kirjan nimi, kirjailija ja sivumäärä. Lukuinnostus ei ollut aluksi valtava, mutta se alkoi innostaa oppilaita sitten, kun merkitsimme alustalle numeroetapit: luettuasi xx määrän sivuja, kirjallisuusnumerosi on x jne.

PIIA - Snapshot_20154221137

Pelejä käytettiin osana opetusta muissakin aineissa. Joihinkin opiskeltaviin asioihin löytyi valmiita nettipelejä, joita hyödynnettiin osana opetusta. Oppilaat valmistivat myös itse pelejä eri oppiaineisiin tuotoksena oppimisesta. Keväällä maantiedossa oppilaat valmistivat ilmastovyöhykkeisiin pelialustan, jota pelattiin koodaamalla ”Bee-bot” robottia.

PIIA - Snapshot_20154221136 (2)

Onenote

Kokeilun suurimmaksi ”helmeksi” nousi siis työskentely Onenotella. Käyttöönotto vaati opettajilta suunnittelua, kokeilua, yritystä ja erehdystä. Alkukankeuksien jälkeen laitteen ja Onenoten käyttö alkoi sujua ja opettajien ideat sen käyttömahdollisuuksista alkoivat pursuta.

Kaikkiin oppiaineisiin luotiin Onenote-muistikirjat, joissa on sama rakenne. Sieltä löytyivät tavoitteet, sisällöt ja arviointi. Kakki tehtiin näkyväksi, jotta oppilaat tiesivät, mitä heiltä vaaditaan ja mihin heidän oppiminen suunnataan. Lisäksi jokaiseen aineeseen koottiin peli- ja tehtävälinkkejä ja netistä löytyviä opetusvideoita, joiden avulla oppilaat pystyivät harjoittelemaan opiskeltavaa asiaa. Tietenkin kirjasista löytyi työskentelytila, jonne oppilaat tekivät tuotoksiaan ja sieltä opettajien on helppo seurata oppilaiden työskentelyn etenemistä reaaliajassa. Lisäksi opettajat tutustuivat Office Mix-ohjelmaan, jolla he tuottivat omia ”opetusvideoita” = flipped classroom materiaalia. Kaikki materiaali (oppilaiden ja opettajien) on siis samassa paikassa.

Onenote tarjoaa huikeat työskentelymahdollisuudet. Se auttaa oppilaita oppimaan tiedon jakamista, tuottamista ja yhteistyötä. Nämä ovat juuri niitä tulevaisuuden taitoja, joita uusi ops painottaa.

Opettajalle kertyy vuosien aikana Onenote-muistikirjoihin materiaalipankki, jota on helppo hyödyntää. Kaikki materiaali on samassa paikassa. Ja oppilailla on mahdollisuus lukuvuoden tai peruskoulun päätteeksi saada itselleen tallennettuna kaikki tekemässä työ; ne eivät siis jää ”roikkumaaan pilvelle tai katoa vaan jonnekin”.

Oppilailla ei ole ollut lukuvuoden aikana oppikirjoja kuin vain matematiikassa ja kielissä. Oppikirjat olivat saatavilla ”varalta” hyllyssä. Joskus kokeisiin kerratessa muutamat oppilaat ottivat kirjan kertaamista varten. Matematiikassa koettiin, että opetuksen on hyvä mennä ”asiantuntijoiden” ajatuksen mukaan. Jälkikäteen mietittynä se oli hyvä, että huono: hyvä siinä, että heikoimmille oppilaille oli selkeä aloitus, jonka jälkeen heidän oli helpompi siirtyä muihin töihin ja huono siinä, että kirjan tekeminen vei kumminkin paljon aikaa ja meni monesti vain ”suorittamiseksi”. Matemaattisen asian ymmärtäminen jäi siinä tapauksessa taka-alalle.

Oppija ja opettaja muuttuivat

Onenoten myötä opettaminen muuttui. Opettajat eivät enää seisoneet luokan edessä ja ”kaataneet” tietoa oppilaisiin. Asiat opittiin monipuolisilla työskentelytavoilla; tietoja ei opiskeltu ulkoa, vaan niitä hankkeen edetessä sovellettiin erilaisiin tuotoksiin. Oppilaat oppivat tiedon soveltamista ja hankkimista. He tekivät tuotoksia, joista he itse ja toiset opiskelivat asioita. Näin heistä tuli tiedon kuluttajan sijasta tiedon tuottajia. Mitä pidemmälle hanke eteni, sitä enemmän ideoita erilaisista tuotoksista syntyi. Lopulta vastaan tuli jo ”runsauden pula”.

Oppilaat oppivat käyttämään erialisia työkaluja: lukuisia sovelluksia, Office Mixiä, Windows Liveä ja tietysti Onenotea. Tiedon jakamiseen, etsimiseen ja sen hyödyntämiseen oppilaat saivat varmuutta. Kaikille ei ollut esim. sähköpostin käyttö itsestään selvää. Samalla heidän uskalluskin koneenkäyttöön lisääntyi; kone ei mennyt siitä rikki, jos jotain toimintoa kokeili ja tulos ei ollut halutunlainen tai että klikkasi jotain väärää toimintoa. Tulevaisuuden taidot saivat ainakin hyvän alkusysäyksen.

PIIA - Snapshot_20151191222

Oppilaiden arviointi

Kokeiden pitämiselle ei ollut enää niin suurta tarvetta. Oppilaita arvioitiin kaikkien projektien ajan työskentelyssä, yhteistyötaidoissa, oman oppimisensa suunnittelussa jne. Projektit, joita oppilaat tuottivat, arvioitiin ”kokeena”. Oli selvää työskentelyä seuratessa, että faktatietoa he väkisinkin oppivat, koska joutuivat työstämään eri lähteiden tietoa. Tämän lisäksi arvioinnissa pystyi paremmin arvioimaan tiedonhankinnan taitoja, metataitoja ja antamaan niihin ohjeita. Kokeilu osoitti, että perinteiset kokeet ovat joissain kohdin paikallaan ja niitä pitää olla, mutta enemmän pitäisi siirtyä kokonaisvaltaisempaan arviointiin; ei siis sitä, kuka on lukenut juuri ennen koetta oikeat ”tärpit” ja muistaa muutaman tärkeän vuosiluvun ulkoa.

Asioita opiskeltiin enemmän kokonaisuuksina: eri oppiaineista koostui yhtenäisiä kokonaisuuksia. Toki aineita opiskeltiin ihan aineena eli esim. äidinkielessä opiskeltiin kielioppia, matematiikassa harjoiteltiin eri osa-alueiden taitoja jne. Mutta tärkeintä oli se, että näitä taitoja yritettiin yhdistää kokonaisuuksiin ja soveltaa niitä.

Nykyään ei ole tarvetta kaiken tiedon ulkoa opettelulle; tieto on käden ulottuvilla. On siis tärkeä opettaa lapsille lähdekriittisyyttä ja tehokasta tiedon etsintää. Pitäisi siis löytää arviointikriteeristö, jolla arvioidaan oppilaiden taitoja, ei niinkään sitä, muistavatko he tietyt vuosiluvut kokeessa ulkoa. Kokeet pitäisi siis tehdä sellaisiksi, joissa oppilaat voivat osoittaa tiedonhalutaitojaan ja niiden soveltamiskykyä.

Pelejä käytettiin osana opetusta muissakin aineissa. Joihinkin opiskeltaviin asioihin löytyi valmiita nettipelejä, joita hyödynnettiin osana opetusta. Oppilaat valmistivat myös itse pelejä eri oppiaineisiin tuotoksena oppimisesta. Keväällä maantiedossa oppilaat valmistivat ilmastovyöhykkeisiin pelialustan, jota pelattiin koodaamalla ”Bee-bot” robottia.

Pelillisyyteen liittyvä tutkimus

Hankkeen myötä haluttiin tutkia, onko peleillä vaikutusta oppilaiden matemaattisiin taitoihin ja ajatteluun. Instituutilta tehtiin tutkimusta siellä olevien opettajien toimesta ja aihe innosti ainakin yhteen graduun. Niiden myötä oppilaat osallistuivat lukuvuoden aikana useampaan haastatteluun/ kyselyyn. Lisäksi oppilaiden matemaattisia taitoja ”alkumitattiin” ja nyt keväällä 2015 tehtiin vastaava testi uudestaan. Ilman virallisia tutkimustuloksia ja analysointeja voi riviopettajana sanoa, että kehitystä on tapahtunut huimasti. Toki mukana on iän tuomaa kypsymistäkin, mutta vuoden aikana tehty systemaattinen harjoittelu ja pelaaminen ovat auttaneet suurinta osaa oppilaista.

Luokissa tapahtui monta asiaa yhden lukuvuoden aikana. Kaikkien vaikutus toisiinsa tai vaikutus yksittäiseen asiaan on vaikea erotella. Yhteisvaikutus tällä kaikella on kuitenkin merkittävä. Mielestämme otimme huomioon kaikenlaiset oppijat; tabletilla työskentely ei ollut itsetarkoitus –vain yksi väline muiden joukossa. Jos tabletilla työskentely tuntui vaikealta, oppilas pystyi tekemään töitänsä myös paperille/ vihkoon. Huomattavaa oli kuitenkin, että todella moni motivoitui työskentelystä ja tehtävät oli suoritettuna hyvin. Toinen tosiasia on se, että ei tablet -työskentely ”pelastanut” niitä innottomimpia; jos motivaatio kouluun oli heikko, ei se välttämättä lisääntynytkään. Heikoimmat oppilaat hyötyivät siinä, että opettajalle jäi enemmän aikaa istua alas ja seurata/ neuvoa/ opettaa esim. vaikeita asioita. Huomasimme myös vuoden myötä, että entistä vähemmän oli avuntarvitsijoita. Oppilaat osasivat työskennellä itsenäisesti omalla oppimisentasollaan.

Kuudennen luokan lopulla teimme kyselyn vuodesta sekä oppilaille, että vanhemmille. Oppilaille suunnatuissa kysymyksissä pyrimme selvittämään heidän kokemuksiaan pelien vaikutuksesta oppimiseen ja viikkotöiden vaikutuksesta kouluviihtyvyyteen ja motivaatioon. Vanhemmilta kysyimme heidän huomioitaan tablet-työskentelystä ja viikkotöiden vaikutuksesta lapsensa koulumotivaatioon.

Oppilaiden vastaukset

Oppimispelien ja pelaamisen osalta oppilaiden vastaukset jakautuivat kolmeen kategoriaan.

  1. a) Osa oppilaista oli omasta mielestään pelannut oppimispelejä (niin lauta- kuin nettipelejä) paljon tai aika paljon ja olivat sitä mieltä, että ne olivat olleet avuksi oppimisessa ja jo opitun asian vahvistumisessa.

”Se on ihan kivaa. Mutta en tiedä että mitä huonoa niissä oisi. Ja hyvää se että matikasta tuli kivempaa”

”Se on hauska tapa oppia uutta, riippuu tietenkin pelistä. Se on hauska tapa oppia siksi, esim. jos on vähän hauskuuttakin oppimisessa, niin jaksaa keskittyäkin vähän paremmin kuin kuunnellessa opettajan (hyvää) opetusta.”

”peleistä oppii eri asioita joten pelit ovat kätevätapa oppia”

”Siksi koska en pitänyt matikasta yhtään ennen kun tuli matikka pelejä. Niin aloin pitää matikasta vähän enemmän.”

  1. b) Sitten oli niitä oppilaita, jotka arvioivat, että he olivat pelanneet oppimispelejä aika vähän tai vähän, mutta näkivät pelit kuitenkin hyödyllisenä osana oppimista.

”pelejä on kiva pelata vapaa ajalla mutta ei koulussa koska ne on vaan jotain matikka juttui.”

”kiva lisä, mutta rasittava välillä”

”Kehittää vissiin jotain”

”Pelit auttavat joitakin oppimaan, mutta ne eivät ole omalla kohdalla ainakaan paljoa vaikuttaneet oppimiseen.”

  1. c) Kolmas ryhmä ei ollut pelannut eikä nähnyt niistä olevan mitään hyötyä. Tämän ryhmän kommenteissa tuli selkeästi esille myös heikko koulumotivaatio ja ehkä negatiivinenkin asenne koulua ja oppimista kohtaan.

”Ihan kivoja, mutta niistä minä en ainakaan opi paljoa.”

”peleistä ei ole hyötyä oppimiseen!”

 

Viikkotöitä ja uudenlaista työskentelyä arvioidessaan oppilaista suurin osa piti tästä työskentelytavasta, koska se lisäsi heidän omaa päätäntävaltaansa ja työskentelyn rytmiä.

”hyvä juttu koska pitää itse kantaa vastuuta että tulee tehtävät tehtyä”

”Se on ollut kivaa, koska saa itse päättää milloin tekee mitäkin.”

”Kivaa, koska saa tehdä omaan tahtiin, mitä haluaa! :)”

”Niiden tekeminen on vapaampaa ja kivempaa, koska jos ei joku päivä ehdi tehdä ”läksyjä” nii ne voi tehdä milloin itse haluaa/kerkeää.”

”hyvä juttu koska pitää itse kantaa vastuuta että tulee tehtävät tehtyä”

”Se on hyvä järjestelmä, koska tietää mitkä työt pitää olla milloinkin valmiina. Mutta välillä tulee sellaisia ”apua” – fiiliksiä kun näyttää itsestä että töitä on paljon ja aikaa vähän.”

”Viikkotyöt ovat olleet todella innostavia, ja mukava tapa oppia omatoimisuutta. Vaikka joku saa tehtävät tehtyä viikon ensimmäisinä päivinä, on silti kehitettävä suunnitelma jokaiselle viikolle, miten etenee töissään, että saa kaiken valmiiksi.”

Vain muutaman kommentit olivat viikkotöitä vastaan ja he ehkä olisivat halunneet selkeän lukujärjestyksen ja opettajajohtoisen opetuksen takaisin. Tämä siitäkin huolimatta, että me opettajat pyrimme tukemaan niitä oppilaita, joilla oli selkeästi hankaluuksia suunnitella omaa viikkoaan. Heidän kanssaan teimme perinteisen lukujärjestyksen, johon he itse saivat päättää mitä milläkin tunnilla tai minäkin päivänä tekevät.

”se on tyhmää koska ei tiedä mitä tehä ja päivätyöt on parempia koska tietää mitä pitää tehä”

”liikaa tehtäviä eli ihan surkee”

Nyt kun tarkastelemme näitä kommentteja puoli vuotta projektin päättymisen jälkeen, olemme iloisen yllättyneitä kuinka harva oli loppujen lopuksi sitä mieltä, että perinteinen koulunkäynti olisi parempi. Välillä kevätlukukauden lopulla tuntui, että saimme oppilailta kuulla vain negatiivisia kommentteja työskentelystämme. Ehkä kuitenkin ne harvat, jotka olivat sitä mieltä, toivat asian myös isoäänisesti esille. Tuolloin usein me opettajat keskustelimme siitä kuinka koulun ”muuttaminen” tulee aloittaa aiemmilta vuosiluokilta, koska tuntui, että kuudesluokkaliset olivat jo jollain tapaa urautuneet ja tottuneet tiettyihin tapoihin. He olivat tottuneet siihen kuinka opettaja antaa ikään kuin vastaukset valmiina ja heidän tulee vain ottaa vastaan tietoa.

Vanhempien vastaukset

Usein myös vanhempien suunnalta suurimman tilan saa negatiivinen kritiikki, siksi halusimme saada kaikkien vanhempien äänen kuuluville ja kysyimme nimetöntä palautetta kuluneesta vuodesta. Kysyimme kuinka tablettien käyttöönotto on vaikuttanut lapsen koulumotivaatioon. Tässä suurin osa ilmoitti, että ei ollut huomannut vaikutusta suuntaan tai toiseen. Loppujen vastaajien vastaukset jakautuivat tasaisesti kahtia.  Noin puolet näistä vastanneista oli sitä mieltä, että motivaatio oli laskenut. Vastauksista ehkä kuulsi se kuinka aina uuden käytännön haltuun otto on työlästä ja voimavaroja vievää. Toinen puoli puolestaan oli sitä mieltä, että tablettien käyttöön otto vaikutti positiivisesti lapsen koulun käyntiin ja koulusta innostuttiin uudella tavalla.

”Syksyllä motivaatio heikkeni väsymisen myötä. Mutta kyllä tablettien käyttö on opettanut monia taitoja lapsille.”

”Alussa innostunutta, mutta aikaa myöten tuli kirjoja ikävä”

”Lapsi, joka ei ole tottunut tuijottamaan ruutua kovin paljon, väsähti kovasti tablettityöskentelyyn syksyllä. Myöskin opiskelun muuttuminen virtuaaliympäristöön vei voimia, teetti kovasti töitä eikä ollut pelkästään positiivinen kokemus. Monet lapset tykkäävät kynätöistä.”

”alku kankea.  Vei aikaa oppia käyttämään ohjelmia.”

”En osaa sanoa, onko vaikuttanut motivaatioon.”

”ei ole vaikuttanut ainakaan negatiivisesti”

”on lisännyt innostusta ,ei muuta vaikutusta”

”Lapseni motivaatio on kasvanut, joka on näkynyt parantuneina koetuloksina.”

”Ehdottomasti ollut hyvä vaikutus. Huomattavasti motivoituneempi vuosi.”

Kysymykseen viikkotöistä saimme suurimmalta osalta vanhemmista kiitosta siitä, että työskentelymme on opettanut vastuunottoa ja itsenäistymistä. Osa vanhemmista oli huomannut lapsensa motivaation kasvavan, kun arviointi ei perustunut enää pelkän kokeen varaan vaan, että pärjäämistä ja osaamistaan koulussa pystyi osoittamaan muullakin tavalla kuin kokeessa menestymällä.

”Lapsi on voinut vaikuttaa itse työskentely tahtiin ja oppinut näin myös ottamaan vastuuta omasta oppimisesta joka on olut positiivista”

”On huomannut että pärjää paremmin kuin aikaisemmin.”

”Lapseni motivaatio on kasvanut, joka on näkynyt parantuneina koetuloksina.”

”Viikkotehtävistä on pidetty. Saa tehdä itsenäisemmin.”

”Hyvä, oppii hahmottamaan omat voimavaransa.”

”Hyvä ratkaisu. Opettaa omatoimisuutta ja kokonaisuuksien hallintaa.”

”oikein hyvä. Lapsi oppii ajoittaa ja jakamaan tehtävänsä itse viikolle. Vastuuta itselle lisäävä toimintamalli.”

”Oikein hyvä. Vastuuta on alkanut ottaa enempi ja koen, että helpottaa varmasti työskentelyä yläkoulun puolella.”

Muutaman vanhemman mielestä selkeää motivaation lisäystä viikkotyöt eivät tuoneet ja yksi oli sitä mieltä, että perinteinen koulunkäynti olisi parempi vaihtoehto. Myös tekemisen vähyyttä moitittiin, toki kaikki vanhemmat eivät ehkä tienneet lasten tekemään kokonaismäärää, koska osa teki tehtäviä ja projekteja ahkerasti ja tunnollisesti koulussa ja tällöin kotiin jäävä tekemisen määrä oli pieni.

”Se asia ei puhututtanut kovinkaan paljon täällä kotona. Läksyjä tuntui olevan ihan olemattomasti. Itseäni huolettaa, miten lapset jaksavat sitten yläkoulussa, kun läksyjä tulee paljon, kun nyt on totuttu vähiin läksyihin.”

”Viikkotöitä on tehty kirjoja enemmän mutta motivaatio ei niihin ole radikaalisti kasvanut”

”Urakkatyö ei sovi kaikille ja ainakin oma lapseni lamaantui jo maanantaina läksyjen määrästä.”

Monessa vanhemman kommentissa on huomattavissa heidän oma asennoitumisensa koulutyötä kohtaan ja ajatus siitä, että koulutyö ei saisi muuttua. Koulua on aina käyty tietyllä tavalla, sillä tavalla kuin he itse ovat sitä käyneet ja tämä muutos aiheuttaa heissä huolta. Opettajan on huomioitava tämä huoli ja perusteltava valintansa ja toimintatapansa hyvin, jotta vanhemmat pystyvät lapsensa koulunkäyntiä tukemaan.

Kaiken kaikkiaan oppilaiden ja heidän vanhempiensa kommentit rohkaisevat meitä jatkossakin arvioimaan omaat toimintaamme ja johdonmukaisesti kehittämään omaa opettajuuttamme. Näemme viikkotöissä ja virtuaalisissa oppimisympäristöissä paljon mahdollisuuksia oppimisen edistäjinä ja kouluviihtyvyyden lisääjinä. Vanhemmilla oli mahdollisuus oman kyselynsä lopussa vielä antaa vapaa kommentti kuluneesta vuodesta ja näiden kommenttien innoittamana jatkamme valitsemallamme tiellä oppilasta kuunnellen, antamalla hänelle aikaa ja tarvittavaa tukea yhteistyössä kotien kanssa. Haluamme mahdollistaa oppimisympäristöjen laajenemisen koulun ulkopuolelle, haluamme myös antaa lapsille pätevyyden tuntee siitä, että he kykenevät mihin vain. Opetamme heitä elämää varten, emme koulua tai arvosanoja varten.

”Olen erittäin tyytyväinen lapseni suoritukseen ja ennen kaikkea kiitos kuuluu teille opettajille, jotka olette antaneet vastuuta lapsille sekä neuvoneet tarvittaessa, mutta ennen kaikkea kannustaneet heitä. KIITOS!”

”Kiitos vuosi on ollut todella antoisa lapsille ja he ovat oppineet paljon ja tuntuu että innokkuutta on riittänyt”

”Vuosi meidän kannalta niin onnistunut että ollaan nautittu siitä tällaisena. Kiitos”

Lopuksi

Tässä olevasta linkistä löytää yhteenvedon kaikista vuoden aikana tekemistämme isommista projekteista.

https://sway.com/PlzTAsL70V-RVedO

englanniksi: https://sway.com/b7u-RGx0ZgFHECCP

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s